Saamelainen kasvatus

Kasvatukseen osallistuu vanhempien lisäksi isovanhemmat, vanhempien sisarukset sekä kummit ja ystävät. Kummeja saamelaislapsella on useita. Tähän liittyy kristinusko, sekä luonnon keskellä eläminen, jotta lapsella on useampi kasvattaja.

Perinteisesti saamelaisten tieto kulkee sukupolvilta toiselle suullisena perintönä. Tieto ei tule strukturoidusti, vaan tarvittaessa tai ajankohtaisesti, joten tiedon siirtoon vaaditaan sukupolvien välistä kohtaamista. Epäsuorassa tiedonvälityksessä perintö siirtyy tarinoina, joikuina tai ohikiitävinä hetkinä työnteon keskellä, arjen askareissa tai yhdessä ollessa. Tälle tavalle siirtää tietoa on ominaista se, että kuulija saa itse määritellä ja päättää tavan toimia, sillä suoraa ohjetta ei tarina tai joiku anna.

Saamelaisessa kasvatuksessa korostetaan oman yhteisön tärkeyttä, luonnon läsnäoloa ja kunnioitusta sekä pärjäämistä (birgen). Kielen merkitys kulttuurin siirrossa on kiistämättömän tärkeä.

Lapset osallistetaan perheen askareisiin jo nuorena. Perheessä vastuu jakautuu varhain. Samankaltaista perheen töihin osallistamista voidaan nähdä suomalaisessa kulttuurissa esim. maatiloilla maatilan töissä, jossa kaikkien panos jo varhaisessa vaiheessa on merkityksellistä.