Saamelaisten sosiaali- ja terveyspalvelut sekä lainsäädäntö

 

Omakielisten palvelujen merkitykset saamelaisille

Kieli on avain vuorovaikutukseen ja ymmärretyksi tulemiseen. Sillä on myös monia muita merkityksiä. Kieli on ajattelun väline, ja se kantaa kulttuurisia ajattelutapoja, arvoja ja merkityksiä sekä vahvistaa ryhmään kuuluvuutta. Nämä ovat tärkeitä erityisesti vähemmistöasemassa oleville kansan- ja väestöryhmille. Saamen kielellä on monia yhteyksiä saamelaisten ihmisten hyvinvointiin, identiteettiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Äidinkielen käyttö palveluissa mahdollistaa esteettömän vuorovaikutuksen ja oikeat tulkinnat. Se antaa myös sijan tunteiden käsittelylle ja luo pohjaa ammattihenkilön sekä asiakkaan väliselle luottamukselle. Kielen ohella myös kulttuurisella ymmärryksellä voi olla suuri merkitys palvelun ja hoidon laatuun, vaikuttavuuteen sekä asiakas- ja potilasturvallisuuteen. Saamen kielen ja kulttuurin huomiointi on jokaisen sote-alan ammattilaisen – myös suomenkielisen – tehtävä.

Saamenkielisten palvelujen käyttäjät

Äidinkielen merkitys korostuu saamelaisten ikäihmisten ja lapsiperheiden palveluissa, psykososiaalisissa palveluissa sekä ensi- ja tehohoidossa. Saamen kielet, etenkin erittäin uhanalaiset inarin- ja koltansaamen kielet, ovat nopeasti elpymässä. Monet saamelaisnuoret ja nuoret aikuiset arvostavat kieltään sekä kulttuuriaan, ja haluavat kasvattaa lapsensa saamenkielisiksi. Sen tueksi he tarvitsevat saamenkielisiä perhepalveluja, kuten esimerkiksi lapsen kasvun ja kehityksen seurantaan neuvolassa, tukea monikielisyyskasvatukseen sekä erilaisia terapiapalveluja. Yhä useammat saamelaislapset ovat kokonaan saamenkielisiä, mikä tulee huomioida muussakin palvelutarjonnassa.

Saamen kieli on usein saamelaisten ikäihmisten ensimmäinen ja parhaiten osaama kieli. Iän ja muistiongelmien myötä he voivat kadottaa myöhemmin oppimansa suomen kielen taidon. Omakielinen ja kulttuurinmukainen hoito- ja hoivaympäristö sekä omien yhteisösuhteiden säilyttäminen luovat turvallisuuden tunnetta ja ylläpitävät saamelaisasiakkaan toimintakykyä.
Äidinkieli on tunteiden kieli, ja sillä on suuri merkitys kaikille ikäryhmille, kun käsitellään vaikeita asioita. Esimerkiksi psykososiaalisissa palveluissa saadaan tutkimusten mukaan parempia tuloksia aikaan, kun ammattihenkilöstön ja asiakkaan kieli- sekä kulttuuritausta ovat samat. Teho- ja ensihoidossa on usein kyse kriittisistä tilanteista, jolloin kielellä voi olla ratkaiseva merkitys, joskus jopa potilaan hengissä säilymiselle.

Omankielisiä sosiaali- ja terveyspalveluja turvaava lainsäädäntö

Saamelaisten oikeus omakielisiin palveluihin pohjautuu perustuslakiin ja saamen kielilakiin ja se on tuotu esiin useissa muissa lainsäädännöissä. Saamelaisilla on oikeus alkuperäiskansana kielensä ja kulttuurinsa ylläpitämiseen sekä kehittämiseen. Se koskee myös sote-palveluja. Saamelaisilla on saamelaisten kotiseutualueella oikeus käyttää palveluja äidinkielellään (inarin-, koltan ja pohjoissaamenkielillä). Tämä koskee saamelaisalueen kuntien, kuntayhtymien, joissa jokin näistä kunnista on jäsenenä, Lapin hyvinvointialueen sekä sellaisten hyvinvointiyhtymien viranomaisia, joissa Lapin hyvinvointialue on jäsenenä, että valtionhallinnon viranomaisia mukaan lukien keskitetysti ja sähköisesti tuotetut palvelut. 

Perustuslaki (731/1999)

Perustuslaki turvaa saamelaisille oikeuden omaan kieleen ja kulttuuriin (17 §) sekä näitä koskevaan kulttuuri-itsehallintoon saamelaisten kotiseutualueella. 

Laissa säädetään julkisen vallan velvollisuudesta turvata jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistää väestön terveyttä. 

Yhdenvertaisuusperiaate velvoittaa palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden turvaamiseen (6 §). 

Linkit:     

Saamenkielilaki (1086/2003)

Lain tavoitteena on turvata saamelaisten oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Laissa säädetään sekä saamelaisten oikeudesta käyttää omaa kieltään viranomaisessa että julkisen vallan velvollisuuksista toteuttaa ja edistää saamelaisten kielellisiä oikeuksia (1 §). 

Laki on kaksisuuntainen ja se velvoittaa laissa määritettyjen viranomaisten velvollisuudeksi oma-aloitteisesti huolehtimaan siitä, että saamelaisten kielelliset oikeudet toteutuvat käytännössä (24 §). Viranomaisten on henkilöstöä palvelukseen ottaessaan muun muassa huolehdittava siitä, että henkilöstö pystyy palvelemaan asiakkaita myös saameksi ja koulutusta järjestämällä tai muilla toimenpiteillä huolehdittava siitä, että henkilöstöällä on viranomaisten tehtävien edellyttämä saamen kielen taito (14 §). Jos viranomaisessa ei ole sellaista saamen kielen taitoista henkilöä, joka voisi käsitellä asiaa, on viranomaisen järjestettävä maksuton tulkkaus, jollei se itse huolehdi tulkkauksesta (19 §). Viranomaisen tulee myös tiedottaa saamen kielellä. Perustuslain 21.2 §:än sisältyvä oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja hyvän hallinnon käsitteet on otettu myös saamen kielilain tarkoituspykälää (1 §). Hyvän hallinnon käsite kielellisten perusoikeuksien näkökulmasta. tarkoittaa kielellisesti ymmärrettävää palvelua.   

Muu lainsäädäntö

Sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntö velvoittaa palvelemaan asiakasta äidinkieli huomioon ottaen. Näitä lakeja ovat muun muassa 

Linkit:

Kielellinen ja kulttuurinen saavutettavuus

Palvelujen kielellinen saavutettavuus on kielellisten oikeuksien toteutumisen tärkeä edellytys. Jos henkilön kielelliset oikeudet eivät toteudu, hänen muutkin lakisääteiset oikeutensa ovat vaarassa jäädä toteutumatta. Kielellinen saavutettavuus tarkoittaa sitä, että asiakkaalla tai potilaalla on mahdollisuus saada tietoa ja palvelua omalla tai ymmärtämällään kielellä. Käytännössä se merkitsee, että henkilö saa palvelua, tulee ymmärretyksi, ymmärtää hoito- tai toimintaohjeet ja kykenee siten ottamaan myös itse vastuuta hoidostaan tai asiastaan. Erityisesti vähemmistöryhmiin kuuluvien tulee saada riittävästi tietoa, jotta he osaavat hakeutua palveluun tai hoitoon ja käyttää sosiaalisia oikeuksiaan siten kuin pääväestö.

Kysymys palautuu sekä asiakastyöhön että palvelujen järjestämiseen.  Onko palvelujen järjestämistavat suunniteltu ja osataanko asiakas tai potilas kohdata niin, että tarjoutuu mahdollisuudet molemminpuoliselle vuorovaikutukselle? Tämä voidaan nähdä asiakasosallisuuden erityiskysymyksenä. Palveluiden järjestämistapoja, palveluohjausta ja -neuvontaa sekä asiakaskohtaamisia tulee voida mukauttaa erityisryhmien tarpeisiin. Uudet sähköiset palvelumuodot korostavat omaehtoisen asioinnin merkitystä. Tähän liittyen tarjolla tulee olla riittävästi saamenkielistä tietoa, materiaalia ja asiointimahdollisuuksia.

Alkuperäiskansojen näkökulmasta palvelun saavutettavuuden kriteereitä ovat kielellisen saavutettavuuden lisäksi kulttuurinen saavutettavuus. Sosiaali- ja terveyspalvelut voivat olla vaikeasti saavutettavia, jos palveluntarjoajat eivät tunnista ja kunnioita kulttuurisia tekijöitä tai mahdollisia fyysisiä ja taloudellisia esteitä. Näiden ohella palvelun tulisi olla kulttuurisesta näkökulmasta sopiva (engl. appropriate) ja hyväksyttävä (engl. acceptable).

Ammattihenkilöstön kulttuurinen ymmärrys ja vuorovaikutustaidot ovat avainasemassa asiakaskohtaamisessa. Joskus on kyse riittävän ajan varaamisesta, varsinkin jos palvelutapahtumaan liittyy jotain erityishaasteita. Kulttuuriin liittyviä väärinkäsityksiä ja yhteentörmäyksiä voidaan välttää lisäämällä ammattihenkilöstön kulttuurista osaamista ja vuorovaikutustaitoja. Tähän liittyy myös taito toimia tulkkien välityksellä.

Kulttuurisensitiivisyys, kulttuurinen kompetenssi ja kulttuurisesti turvattu

Kulttuurisensitiivisyyden käsitettä käytetään monessa eri merkityksessä. Yleensä sillä viitataan asiakkaan kulttuurin huomioimiseen liittyvään osaamiseen, työorientaatioihin tai menetelmiin.   
Kulttuurisensitiivisyys ja kulttuurinen kompetenssi eli osaaminen voidaan nähdä saman prosessin jatkumona, jonka tavoitteena on kulttuurisesti turvattu palvelutapahtuma. Kulttuurisensitiivisyys on ensimmäinen vaihe, joka tarkoittaa kulttuuristen erojen tunnistamista ja niiden merkitysten kunnioittamista. Seuraavana vaiheena on kulttuurisen osaamisen hankkiminen sekä tietoisuuden lisääminen siitä, miten kulttuuriset tekijät vaikuttavat käytäntöihin. Se on tiedostamis- ja oppimisprosessi, jonka edellytyksenä on työntekijän omien kulttuuristen tapojen, arvojen ja asenteiden tunnistamiseen ja käsittelemiseen sekä taidot toimia kunnioittavasti ja tehokkaasti ihmisten kanssa, jotka tulevat eri kulttuurisista konteksteista. Se syntyy pitkällisten vuorovaikutusprosessien tuloksena ja päivittyy uusissa kulttuurisissa kohtaamisissa sekä työyhteisöjen ja -verkostojen keskinäisen reflektion välityksellä.

Asiakkaan tai potilaan kulttuurisen turvan kokemus on todettu olevan tärkeä palvelu- ja hoitotapahtuman kriteeri. Kulttuurisesti turvattu (engl. culturally safe) on alkuperäiskansalähtöinen teoreettinen käsite, joka on kehitetty Uudessa Seelannissa, maorien näkökulmasta hoitotyön haasteisiin ja tarpeisiin vastaamiseksi. Pohjoissaamenkielistä sanaa oadjebas käytetään vastaavassa merkityksessä. Tiivistetysti sillä tarkoitetaan asiakkaan tai potilaan kokemusta siitä, että hänen identiteettiään ei ole kyseenalaistettu, uhattu, vähätelty tai jätetty tietoisesti huomiotta. Se palauttaa huomion kohteeksi asiakkaan kokemuksen. Kulttuurisesti turvattu ei liity pelkästään etnisten erityispiirteiden tunnistamiseen, vaan tarkoittaa myös esimerkiksi sukupuoleen, ammatilliseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen asemaan, elämänkokemuksiin tai -tilanteeseen liittyvän monimuotoisuuden parempaa tiedostamista.

Näillä seikoilla voi olla suoria tai välillisiä merkityksiä palvelun laatuun ja vaikuttavuuteen. Ne liittyvät asiakkaan tai potilaan kokemaan luottamukseen. Sillä on merkitystä monien alkuperäiskansojen jäsenten palveluihin tai hoitoon hakeutumiseen tai hakeutumatta jättämiseen sekä sitoutumiseen. Tutkimusten mukaan monien saamelaisten voi olla vaikea luottaa sosiaali- ja terveyspalveluihin, eivätkä he sen vuoksi käytä niitä. Tämä voi johtaa terveys- ja hyvinvointierojen kasvamiseen.