null Koulujen neuroesteettömyys ja lasten osallisuus – nostoja "Neuroesteetön koulu 2023 – osallisuuden tukeminen" -webinaarista

Koulujen neuroesteettömyys ja lasten osallisuus – nostoja "Neuroesteetön koulu 2023 – osallisuuden tukeminen" -webinaarista

VASA2 – Vahva sote Lapin hyvinvointialueelle -hankkeen neuropsykiatristen palvelupolkujen (suomen- ja saamenkieliset) ja oppilashuollon asiantuntijat olivat kuulolla 12.10.2023 Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston järjestämässä Neuroesteetön koulu 2023 – osallisuuden tukeminen -webinaarissa. Tilaisuudessa pohdittiin neuroepätyypillisyyden (neurokirjon) ilmentymistä ja erityisesti sitä, miten neurokirjo vaikuttaa lasten ja nuorten osallisuuteen. Aihetta tarkasteltiin lainsäädännön ja diagnostiikan kautta, mutta myös kokemustasolla eri toimijoiden näkökulmista. Webinaarissa kuultiin paljon eri näkökulmia siihen, miten neurokirjon oppilasta voitaisiin tukea kouluympäristössä ja kasvattajille annettiin konkreettisia ehdotuksia, kuinka he voivat huomioida neurokirjon oppilaat paremmin.

Suomi on ratifioinut ja sitoutunut noudattamaan sekä YK:n lapsen oikeuksien sopimusta (linkki aukeaa uuteen välilehteen) että YK:n vammaisten ihmisten oikeuksien sopimusta (linkki aukeaa uuteen välilehteen). Näiden molempien sopimusten henkeä tarkasteltiin webinaarissa lapsen osallisuuden näkökulmasta kouluympäristössä. Jokaisella lapsella on näiden sopimusten pohjalta oikeus osallisuuteen, oikeus käyttää ääntään sekä kuulua yhteisöön. Puhujat nostivat esiin kuitenkin sen valitettavan tosiasian, että meidän perusopetuslaki ei turvaa tällä hetkellä tätä oikeutta täysimääräisesti eikä näin ollen mikään erityisesti velvoita meidän opetushenkilöstöä huomioimaan näiden sopimusten sisältöä erilaisten oppilaiden tai ympäristön kanssa. 

Meidän jokaisen ihmisen perustarve on olla osallisena johonkin ja päästä liittymään johonkin. Vertaisuus ja vuorovaikutus on merkityksellisiä asioita jokaiselle, myös lapsille kouluympäristössä. Neurokirjon lapsilla tämä tarve on myös, mutta heiltä uupuu usein taito toimia tarpeen tai tilanteen mukaisesti. Tämä vaatii silloin kasvattajilta läsnäoloa, kuuntelemista ja ihan taitojen opettamista lapsille koulupäivän aikana. Nämä tarpeen ja taidot ovat suorassa yhteydessä lapsen oppimiseen ja motivaatioon oppia uusia asioita. Eri asiantuntijoiden puheenvuoroissa korostui myös se, että lapsen tehtävä ei ole mukautua kouluympäristöön, vaan koulutuksen järjestäjän täytyy luoda sellainen ympäristö, joka voi ottaa vastaan kaikki erilaiset oppijat; kun osataan tukea neurokirjon lasta koulussa, hyötyvät siitä myös muut lapset. Koulutyössä tarvitaan kuitenkin yksilöllistä räätälöintiä ja keinojen kokeilua, jotta toimivat keinot löytyvät lapsille. Kaikki tämä tukee myös opettajan työssäjaksamista. Opettajan oma hyvinvointi on suoraan yhteydessä lapsiin ja heidän hyvinvointiinsa. 

Paljon puhutaan tällä hetkellä koulujen resurssien vähyydestä. Mitä resursseilla oikein ymmärretään? Onko se vain rahaa ja käsipareja? Puhujien mukaan resursseilla voidaan ymmärtää paljon muutakin, mm. asenne, tilat, aika, hyvinvointi, ajattelutapa, työyhteisö, innostus, rohkeus. Hyvällä vuorovaikutuksella, toisten kunnioituksella ja yhdessä tekemällä lasten kanssa koulussa saataisiin paljon hyvää eikä se maksa euroakaan. On nimittäin epäreilua odottaa neurokirjon lapselta esim. osallisuutta tai tietynlaista käytöstä, jos hänelle ei ole opetettu tai annettu työkaluja tällaisiin. 

Oppilashuollon kehittämisen näkökulmasta katsottuna osallisuuden vahvistaminen on osa koulun jokapäiväistä arkea, joka kytkeytyy vahvasti lakisääteisen yhteisöllisen opiskeluhuollon kautta hyvinvoinnin edistämiseen ja tukemiseen. Yhteisöllinen opiskeluhuoltotyö kuuluu kaikille ja jokainen koulussa työskentelevä on velvollinen edistämään oppilaiden, opiskelijoiden ja koko koulu- ja oppilaitosyhteisön hyvinvointia (Opiskeluhuoltolaki 1287/2013, 4§). Puheenvuoroissa neurokirjon lasten osallisuutta nähtiin tuettavan käytännön esimerkkien, turvallisten rutiinien ja kunnioittavan vuorovaikutuksen keinoin. Tärkeä nosto liittyi myös siihen kuka asettaa odotukset osallisuudelle, kun tavoitellaan oppilaiden ja opiskelijoiden osallisuutta. Lisäksi vuorovaikutukseen ja kieleen liittyen on hyvä havaita se, millaista puhetta vahvistetaan. Osallisuuden vahvistamisessa on hyvä pohtia myös sen mahdollistavia rakenteita ja huomioida myös tunnetason toteutumisen kokemus osallisuudesta, jottei osallisuus jäisi vain edustukselliseen osallisuuteen.  Kuten osallisuudessa, myös tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteutumisessa on samoja elementtejä, voidaan ajoittain tarvita erilaisia keinoja tukea yhdenvertaisuutta, jotta saavutetaan tosiasiallista yhdenvertaisuutta muodollisen yhdenvertaisuuden sijaan. 

Usein puhutaan pienten koululaisten tuen tarpeista, toimintojen, tilanteiden ja asioiden strukturoinnista ja visualisoinnista. Näistä hyötyy kuitenkin myös vanhemmat lapset ja nuoret; yläkoululaisillekin selkeät rutiinit ja osallisuuden harjoittelu kouluarjessa ovat tärkeitä. Myös jatkuvalla ryhmäyttämisellä nähtiin merkittävä asema osallisuuden vahvistamisen keinona ja tämähän mahdollistuu parhaimmillaan jokapäiväisessä kouluarjessa.

Webinaariyleisöstä nostettiin esiin muiden kuin kouluympäristön tunnistaminen osallisuuden vahvistajana. Riittävät ja saavutettavat harrastus- ja vapaa-ajanviettomahdollisuudet tarjoavat toimiessaan myös neurokirjon lapsille mahdollisuuksia kokea osallisuutta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta myös muualla kuin kouluympäristössä. Osallisuuden tukeminen, mahdollistaminen ja vahvistaminen on tärkeää työtä, kokemus ulkopuolelle jäämisestä voi aiheuttaa myös neurokirjon lapsille kivunkaltaista kokemusta.

Neuropsykiatrisen palvelupolun kehittämisen näkökulmasta webinaari oli sisällöltään tärkeä. Koulu ympäristönä on merkittävässä osassa neurokirjon lapsen ja perheen palvelupolkua. Usein neurokirjon lapsella oireilu alkaa kouluympäristöissä, missä on paljon muuttuvia tilanteita, ihmisiä ja asioita. Vaikeimmassa tilanteessa ovat lapset, joilla kognitiiviset taidot ovat hyvät, mutta sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot ei niinkään. Tällöin opetushenkilöstöllä ei välttämättä nouse huolta lapsesta, kun oppiminen edistyy ja lapsi on innokas oppimaan uutta. Näin ollen kaikista vapaista tilanteista, missä lapsen pitäisi olla osallisena toisten kanssa, jää neurokirjon lapsi pois tai pahimmassa tapauksessa tulee kiusatuksi taitopuutteiden vuoksi. Tämän vuoksi olisi ensiarvoisen tärkeää, että koulut ympäristöinä saataisiin neuroesteettömiksi, opettajille välineitä, tietoa ja tukea tärkeään työhön sekä yleistä myönteistä asennetta erilaisuutta kohtaan. Me emme ole kaikki samasta muotista rakennettuja; mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle. Me tarvitsemme rohkeutta tehdä asioita toisin ja kokeilla uutta myös kouluympäristöissä, jotta neurokirjon lapset voivat olla osallisena kouluyhteisössä. Millaista tarinaa me haluamme olla kirjottamassa?

Hyviä ja toimiviksi havaittuja välineitä ja toimintamalleja on kuvattuna mm. Lapin digiNepsy -klinikka -sivustolla. 

Tietoa neurokirjoon liittyen löytyy myös seuraavilta verkkosivuilta (linkit aukeavat uusiin välilehtiin):

Haluaisitko Sinä olla osallisena tässä tärkeässä kehittämistyössä Lapin hyvinvointialueella? Ole rohkeasti yhteydessä hankkeemme työntekijöihin:

Marjo Häyry
Erityisasiantuntija, neuropsykiatrinen palvelupolku
marjo.hayry@poske.fi
p. 040 620 8291

Miia Välimaa
Erityisasiantuntija, oppilashuolto
miia.valimaa@poske.fi
p. 040 508 9415

Pilvi Vuomajoki
Asiantuntija, saamenkieliset neuropsykiatriset palvelut
pilvi.vuomajoki@lapha.fi
p. 040 650 7559