Tuula Ylisaukko-oja

Kokemus ja osaaminen

Kerron tähän itsestäni lyhyesti oman tarinani, kuinka sensomotorinen kuntoutus on auttanut.
 

Olin oppinut nousemaan pystyyn puolivuotiaana ja lähdin kävelemään 10 kk ikäisenä, ilman konttausvaihetta. Opin puhumaankin vuoden ikäisenä. Myöhemmin elin ihan tavallista lapsuutta. Kävin koulua mukavin arvosanoin ja touhusin kavereiden kanssa. Olin alakoulussa hiljainen ja kiltti koululainen, mutta en pystynyt keskittymään oleelliseen. Hiihtoladulla ja lukemisessa jäin helposti jälkeen muista. En oppinut millään suoraan lukemaan. Olin hidas lukemaan. Väärin vastaamisen pelossa pysyttelin luokassa hiljaa ja aineista kirjoitin tarkoituksella niin huonoja, ettei niitä vain luettaisi tunnilla toisille. Englanti oli vaikeaa. Myöhemmin yläluokilla häiritsin tunnilla. Kirjoitin ylioppilaaksi huonoin arvosanoin, vaikka lukion päättötodistus oli aivan hyvä. Siis alisuoriuduin kirjoituksissa. Lukuaineet ja matematiikka olivat vahvuuteni koulussa.
 

Ammatinvalinta oli minulle vaikeaa, mietin mitä voisin tehdä isona. Jotain, joka ei vaatinut esiintymistä, liikuntataitoja, musikaalisuutta, piirustustaitoa, kielitaitoa, paikallaan istumista. Valitsin sairaanhoitajaopinnot. Olen kokenut olevani oikealla alalla.
 

Koin usein itseni oudolla tavalla sairaaksi, enkä tuntenut suoriutuvani elämästä yhtä helposti kuin muut. Elämässä voi jatkaa esimerkiksi ilman uimassa tai hiihtämässä käyntiä tai korkeille, pimeille ja avarille paikoille menemistä, mutta lopulta elämä käy aika suppeaksi. Myös pelko epäonnistumisesta rajoitti tuohon aikaan paljon tekemisiäni.
 

Lähes 20 vuotta sitten kuulin televisiosta ensimmäistä kertaa sensomotorisesta häiriöstä, olin jo oppinut elämään pelkojeni kanssa ja tottunut toimimaan rajoitteideni mukaisesti. Tein lukihäiriötestin netissä, sitten Hannu Hätinen otti minuun yhteyttä. Pääsin tutkimuksiin, joissa ilmeni, että minulta löytyy suurin piirtein kaikki sensomotoriset ongelmat, mitä ihmisellä voi olla. Vikaa oli niin kuulossa, näössä, tasapainossa, refleksijärjestelmässä kuin ristikkäishallinnassa, johon myös konttausvaiheen poisjäänti viittasi. Vaikka kuulo- ja näköaistini olivat aina olleet perustesteissä normaalitasoa, paljastivat terapeutin tekemät tarkemmat testit niissäkin puutteita. Silmät eivät pysyneet kohdistettuna ja sen vuoksi lukeminen, samoin kuin silmiin katsominen oli hankalaa. Kun äänen pitäisi paikallistua oikean korvan kohdalle, kuulin äänet jossain horisontissa pääni yläpuolella. Vaikka kuulokäyräni oli normaali, kuulonsuuntani ei ollut ollenkaan kehittynyt. Ei ihme, että englanti kuulosti puurolta.
 

Yhdeksi vahvasti minun elämää hankaloittaneeksi aistihäiriöksi paljastuivat niin sanotun Moro-refleksin heijasteet. Moron löytyminen ja sen poistamien erilaisten liikeharjoitusten avulla on helpottanut elämääni ehkä eniten. Monet pienet arkiasiat saivat ennen elämäni järkkymään ja tulin helposti ärtyneeksi. Sanomista perheelle riitti ehkä vähän yli tarpeidenkin. Käytin myös paljon energiaa tulevien asioiden jännittämiseen ja pelkäsin ennakoimattomia tilanteita. Nykyään otan elämän huomattavasti rennommin. Kaiken ei tarvitse aina olla täydellistä, eikä minun tarvitse olla se kiltti ja ahkera ihminen, joka onnistuu kaikessa. Asentohoidosta olen saanut apua nukkumiseen, korkeanpaikan kammoon ja lukemiseen. Aistien terävöityessä myös oppiminen on sujunut helpommin.
 

Itseluottamuksen kasvaessa ja stressaamisen vähentyessä koen nyt olevani kaikin puolin avoimempi ja rohkeampi ihminen. Myös ajoittain kärsimäni paniikkioireet ovat loppuneet. Joku voi varmasti pärjätä hyvinkin elämässään aistihäiriöistä huolimatta mutta toinen taas uupuu tai päätyy ehkä hakemaan tukea alkoholista tai ehkä syrjäytyy. Itselleni ongelmien helpottuminen on parantanut elämänlaatua ja antanut voimavaroja uskomattomalla tavalla.